Tämän viikon maanantaista keskiviikkoon Lystmettässä raikui nauru, improvisoinnin ilo ja vuorosanojen harjoittelu, kun 13 innokasta 10–13-vuotiasta nuorta kokoontui kesän teatterileirille. Mukana oli niin ensi kertaa teatterin maailmaan sukeltavia rohkelikkoja kuin lavalla viihtyneitä konkareitakin – ja yhdessä he muodostivat upean porukan, jossa jokainen sai loistaa omalla tavallaan.
Leirin aikana tehtiin monipuolisesti improvisaatiotehtäviä, joissa päästiin eläytymään hassuihin tilanteisiin, keksimään lennosta tarinoita ja kokeilemaan, miltä tuntuu olla näyttämöllä ilman käsikirjoitusta. Jokainen osallistuja sai myös olla mukana oman ryhmäkohtauksen valmistelussa – ideoinnista ja harjoittelusta aina esitykseen asti. Oli ilo seurata, kuinka ajatukset syttyivät, roolit löytyivät ja kohtauksista kasvoi yhdessä tehtyjä, hienoja esityksiä.
Yhtä tärkeässä roolissa kuin teatterin tekeminen oli leiritunnelma. Päiviin mahtui myös kesäleirien klassikoita: ulkopelejä, uimista ja tietenkin uusia ystäviä – samanhenkisiä kavereita, jotka jakavat innon teatteriin. Ja kun esiintyminen jännitti, oli vieressä aina joku, joka sanoi: “Sä pystyt siihen.” Leiriläiset tsemppasivat ja tukivat toisiaan upeasti alusta loppuun.
Kiitos kaikille leiriläisille rohkeudesta, luovuudesta ja hyvästä energiasta. Tällaisista päivistä rakentuu kesämuistoja, jotka pysyvät pitkään – ja ehkä myös kipinä, joka vie vielä monta kertaa näyttämölle.
Kolmatta kertaa järjestetty Himolan teatterileiri ei olisi mahdollinen ilman innostunutta ja sitoutunutta taustajoukkoa. Sydämellinen kiitos: Maria Sankari, Janna Kajala, Elijas Kulmala, Hilda Tuomola, Eemil Nuortimo sekä Anniina Sankari – ilman teitä emme olisi onnistuneet loihtimaan näin mahtavia päiviä. Leirin lopussa moni kysyikin jo hymyssä suin: “Onhan tämä taas ensi vuonna?”
– Heidi Tuomola
