Uudet tekijät, uudet tuulet – ilo ja inspiraatio kasvaa yhdessä

Tänä kesänä lavalle astui uusi kasvo, Katriina, joka liittyi mukaan teatteriimme ilman aiempaa näyttelijäkokemusta. Katriina on ollut rohkea ja tarttunut haasteisiin ilolla. Hän kertoo blogissamme omista kokemuksistaan ja siitä, millaista on ollut olla osa meidän kirjavaa yhteisöä. Mitä hän on oppinut matkan varrella ja miksi tämä kokemus ei varmasti jää yhteen kesään?

Ensikertalaisena kesäteatterin lavalla

Olen tänä kesänä ensimmäistä kertaa kesäteatterin lavalla. Ilman minkäänlaista aikaisempaa näyttelijäkokemusta. Mistä ajatus kesäteatterista sitten lähti?

Olen aina pitänyt kesäteattereiden tunnelmasta. Leppoisa kesäilta, mukavaa katsottavaa, arkihälinän hetkellistä unohtamista. Viime kesänä kävin katsomassa Himolan teatterin esityksen ja pidin siitä kovasti. Kotoisa tunnelma, mahtava esitys, hyvät kahvit ja pullat väliajalla. Täydellinen kesäilta. Päätin selvittää miten olisi mahdollista päästä mukaan. Ajatuksena ei varsinaisesti ollut näytteleminen, vaan päästä näkemään mitä kaikkea kesäteatteriprojekti vaatii toteutuakseen. Kuinka paljon ihmisiä ja aikaa tähän tarvitaan ja millaisia työtehtäviä projektissa on.

Yllätys oli suuri kun sain roolin kesän näytelmästä. Ja ehkä vielä suurempi yllätys oli, kuinka paljon olen pitänyt näyttelemisestä. Ikuisesta jännittäjästä kuoriutui mainiosti lavalla viihtyvä Toistuvan Ulpu. Teatterilla vallitsee todella hyvä yhteishenki. Olen ainoa ensikertalainen tässä näytelmässä ja minut on otettu hienosti joukkoon mukaan. Kollegoita autetaan aina, niin rekvisiitan kantamisessa kuin rooliin valmistautumisessakin.

Harjoittelu aloitettiin jo helmikuussa. Pimeinä talvi-iltoina ajelin työpäivän jälkeen Yläneen kunnantalolle harjoituksiin. Tuntui, ettei kesä ja näytöskausi tule ikinä. Kun vapun jälkeen alkoi ulkotreenit Lystmettässä, alkoi tulevaisuus konkretisoitua. Ei tämä olekaan vain vuorosanojen replikoimista ulkomuistista. Tämähän on ihan oikeaa teatteria lavasteineen, puvustuksineen ja äänentoistoineen. Ja juhannusviikolla mukaan kuvioon astui se tärkein, yleisö.

Nyt on jo muutama esitys takana. Ikuinen jännittäjä-minä on muisto vain. Näin vankan osaajajoukon mukana on turha jännittää. Kaikki menee kuitenkin hyvin. Tämä harrastus on vienyt täysin sydämeni. Teatterista on tullut hektisen arkielämän henkireikä. Yksi asia on kuitenkin varma. Ei tämä teatteriharrastus tähän yhteen kesään jää

<3 -Katriina

Nyt, kun muutama päivä on kulunut kesäloman ja esitystauon aloittamisesta, me kaikki teatterilaiset nautimme muista kesäriemuksista. On ollut aikaa hengähtää ja nauttia auringosta, luonnosta ja kaikesta siitä, mitä kesä tuo tullessaan. Mutta ei huolta – elokuun puolivälissä jatkamme esityksiä entistä paremmalla energialla ja innostuksella!